Etusivu  |  Esittely  |  CV  |  Levyt  |  Konsertit  | Kuvat  |  Arkisto

 

 

 

 


 
 

 

Konsertti Parikkalan kirkossa la 19.7.2008 klo 19
"Parikkalan kirkon urut 100 vuotta"


Tuomas Pyrhönen, urut

 

OHJELMA


 

Enrico Bossi:
(1861-1925)
-Entrée pontificale, op.104 Nr 1 & Ave Maria, op.104 Nr 2
   
Robert Schumann:
(1810-1856)
-Etydi Nr.5 h-molli (Etydejä pedaalipianolle tai uruille, op.56)
   
Edward Elgar:
(1857-1931)
-Vesper voluntaryt Nr. 3 F-duuri, Nr. 4 B-duuri, Nr. 5 d-molli & Nr. 6 D-duuri, op.14
   
Felix Mendelssohn-Bartholdy:
(1809-1847)
-Andante D-duuri
   
Oskar Merikanto:
(1868-1924)
-Rukous
   
Tuomas Pyrhönen:
(1969-)
-Improvisaatio annetusta teemasta
   
Louis Vierne:
(1870-1937)
-Andantino & Caprice (Fantasiakappaleet I, op.51)
   
Charles-Marie Widor:
(1844-1937)
-Adagio urkusinfoniasta Nr.6 g-molli, op.42 Nr.2
   
Johann Sebastian Bach:
(1685-1750)
-Fantasia g-molli, BWV 542/1

 

Kesto n. 55 min.

 

 

ESITTELY

 

Urkukonserttini ohjelma käsittää 100 vuotta sitten Parikkalan kirkon urkujen vihkiäiskonsertin soittaneen Oskar Merikannon ohjelmistoa, hänen tuotantoaan, hänen aikalaistensa sävellyksiä sekä esikuviensa musiikkia. Merikannon vihkiäiskonsertista ei valitettavasti ole säilynyt käsiohjelmaa todennäköisesti siksi, koska kaikki konserttiohjelmat tehtiin tuolloin kirjapainoissa, kun kopiokoneita ei ollut vielä olemassa. Olen saanut konserttiini valmistautuessa luettelon Oskar Merikannon urkuohjelmistosta professori Erkki Tuppuraiselta. Tosin luettelo on varsin suppea, sillä vuoden 1908 ainoa merkintä on 19. huhtikuuta kohdalla ja se sisältää Schumannin jonkin fuugan Bachin nimestä, Enrico Bossin, minulle tuntemattoman Canzoncinan sekä Edward Elgar Vespersointeja.

Konserttini alkaa kahdella italialaisen urkuvirtuoosi-säveltäjän Enrico Bossin sävellyksellä Entrée pontificale (Paavillinen alkusoitto), op.104 Nr.1 ja Ave Maria, op.104 nr.2. Bossi ja Merikanto tunsivat toisensa ja Merikanto esitti useamman kerran vielä nykyään joskus soitettavaa Bossin konserttoa a-molli uruille ja pienelle orkesterille. Bossi sävelsi erityisesti omalle soittimelleen uruille. Hän konsertoi ahkerasti. Hän menehtyi Atlantin valtamerellä matkalla Yhdysvaltoihin.

Robert Schumannilla oli säveltäjänä melko selkeitä kausia, jolloin hän keskittyi säveltämään, esimerkiksi yksinlauluja ja toisaalta pianomusiikkia. Hän oli kiinnostunut myös Bachin musiikista ja niinpä hän kirjoitti kolme opusta urkumusiikkia. Nykyään pois käytöstä jäänyt soitin pedaalipiano oli instrumentti, joka hänellä ilmeisesti oli käytettävissään. Nyt kuullaan humoristinen etydi Nr.5 h-molli, joka on sävelletty kaanonin (ketjulaulun) muotoon.

Englantilainen Edward Elgar kirjoitti uruille Vespervoluntareja (iltajumalanpalvelusalkusoittoja) olleessaan Worcesterin katolisen kirkon urkurina. Voluntaryt julkaistiin vuonna 1890 ja niitä on yhteensä 7. Soitan tässä konsertissa 4 voluntarya (3-6). Oletan, että Merikannon ohjelmistolistassa oleva merkintä Elgarin ”Vesperklänge -teoksesta (”Vespersointeja”) tarkoittaa tätä nimenomaista teosta.

Vaikka Felix Mendelssohn-Bartholdyn merkittävimmät urkuteokset ovat 6 sonaattia uruille, hän sävelsi useita pikkukappaleita kuten tämän viehättävän Andantensa D-duuri vuonna 1844. Sävellys koostuu 4 lyyrisestä muunnelmasta. Teoksen lopussa kuullaan sävellyksen teema vielä toistamiseen.

Oskar Merikannon Rukous on ilmeisesti sävelletty 1920-luvun alussa. Mielenkiintoista on se, että säveltäjä on kirjoittanut tämän kansanomaisen pienoiskuvansa sävellajeista ei siihen kaikkein yksinkertaisimpaan, Ges-duuriin. Merikannon tiedetään soittaneen tätä sävellystä jäähyväiskiertueellaan vuonna 1923, jolloin hän oli jo vakavasti sairaana.

Myös Merikanto oli taitava improvisoija. Improvisaatio on musiikkia, joka syntyy tässä ja nyt. Omistan tämän improvisaationi Oskar Merikannon muistolle.

Ranskalainen Louis Vierne oli lähestulkoon Merikannon aikalainen. Tosin ohjelmistoluettelosta päätellen he eivät koskaan tavanneet, koska yhtään Viernen sävellystä ei kuulunut Merikannon ohjelmistoon. Vain pari vuotta Merikannon kuoleman jälkeen Vierne sävelsi 24 fantasiakappaletta, josta tänä iltana kuullaan kirpeä ja seesteinen Andantino sekä oikukas mutta varsin hillitty Kapriisi.

Oskar Merikanto soitti tammikuussa 1914 tämän kauniin Adagion (2.osa) ranskalaisen Charles-Marie Widorin urkusinfoniasta n:o 6 g-molli. Widor oli merkittävä erityisesti ranskalaisen urkusinfonian kehittäjänä ja säveltäjänä. Hän toimi urkurina Pariisin St Sulpice-kirkossa.

Myös Johann Sebastian Bachin musiikkia Merikanto esitti säännöllisesti. Bachin mielenpainuvimpiin teoksiin kuuluva Fantasia g-molli päättää Parikkalan kirkon urkujen 100-vuotiskonsertin. Tämä teos on saattanut kuulua Merikannon ohjelmistoon, sillä Merikannon ohjelmistossa on ollut eräs Bachin fantasia.
 


Tuomas Pyrhönen

 

 

 

   

TE DEUM - Peteris Vasks Organ Works
Uusi levy ilmestynyt!

--

Osta levyt verkkokaupasta:

--

--

©Tuomas Pyrhönen
all rights reserved

tuomas

tuomaspyrhonen.net