|
|
Konsertti Parikkalan kirkossa
la 19.7.2008 klo 19
"Parikkalan kirkon urut 100 vuotta"
Tuomas Pyrhönen, urut
OHJELMA
Enrico Bossi:
(1861-1925) |
-Entrée pontificale, op.104 Nr 1
& Ave Maria, op.104 Nr 2 |
|
|
Robert Schumann:
(1810-1856) |
-Etydi Nr.5 h-molli (Etydejä
pedaalipianolle tai uruille, op.56) |
|
|
Edward Elgar:
(1857-1931) |
-Vesper voluntaryt Nr. 3 F-duuri,
Nr. 4 B-duuri, Nr. 5 d-molli & Nr. 6 D-duuri, op.14 |
|
|
Felix Mendelssohn-Bartholdy:
(1809-1847) |
-Andante D-duuri |
|
|
Oskar
Merikanto:
(1868-1924) |
-Rukous |
|
|
Tuomas Pyrhönen:
(1969-) |
-Improvisaatio annetusta teemasta |
|
|
Louis
Vierne:
(1870-1937) |
-Andantino & Caprice
(Fantasiakappaleet I, op.51) |
|
|
Charles-Marie Widor:
(1844-1937) |
-Adagio urkusinfoniasta Nr.6
g-molli, op.42 Nr.2 |
|
|
Johann Sebastian Bach:
(1685-1750) |
-Fantasia g-molli, BWV 542/1 |
Kesto n. 55 min.
ESITTELY
Urkukonserttini ohjelma käsittää 100 vuotta sitten
Parikkalan kirkon urkujen vihkiäiskonsertin soittaneen Oskar Merikannon
ohjelmistoa, hänen tuotantoaan, hänen aikalaistensa sävellyksiä sekä
esikuviensa musiikkia. Merikannon vihkiäiskonsertista ei valitettavasti
ole säilynyt käsiohjelmaa todennäköisesti siksi, koska kaikki
konserttiohjelmat tehtiin tuolloin kirjapainoissa, kun kopiokoneita ei
ollut vielä olemassa. Olen saanut konserttiini valmistautuessa luettelon
Oskar Merikannon urkuohjelmistosta professori Erkki Tuppuraiselta. Tosin
luettelo on varsin suppea, sillä vuoden 1908 ainoa merkintä on 19.
huhtikuuta kohdalla ja se sisältää Schumannin jonkin fuugan Bachin
nimestä, Enrico Bossin, minulle tuntemattoman Canzoncinan sekä Edward
Elgar Vespersointeja.
Konserttini alkaa kahdella italialaisen urkuvirtuoosi-säveltäjän Enrico
Bossin sävellyksellä Entrée pontificale (Paavillinen alkusoitto), op.104
Nr.1 ja Ave Maria, op.104 nr.2. Bossi ja Merikanto tunsivat toisensa ja
Merikanto esitti useamman kerran vielä nykyään joskus soitettavaa Bossin
konserttoa a-molli uruille ja pienelle orkesterille. Bossi sävelsi
erityisesti omalle soittimelleen uruille. Hän konsertoi ahkerasti. Hän
menehtyi Atlantin valtamerellä matkalla Yhdysvaltoihin.
Robert Schumannilla oli säveltäjänä melko selkeitä kausia, jolloin hän
keskittyi säveltämään, esimerkiksi yksinlauluja ja toisaalta
pianomusiikkia. Hän oli kiinnostunut myös Bachin musiikista ja niinpä
hän kirjoitti kolme opusta urkumusiikkia. Nykyään pois käytöstä jäänyt
soitin pedaalipiano oli instrumentti, joka hänellä ilmeisesti oli
käytettävissään. Nyt kuullaan humoristinen etydi Nr.5 h-molli, joka on
sävelletty kaanonin (ketjulaulun) muotoon.
Englantilainen Edward Elgar kirjoitti uruille Vespervoluntareja
(iltajumalanpalvelusalkusoittoja) olleessaan Worcesterin katolisen
kirkon urkurina. Voluntaryt julkaistiin vuonna 1890 ja niitä on yhteensä
7. Soitan tässä konsertissa 4 voluntarya (3-6). Oletan, että Merikannon
ohjelmistolistassa oleva merkintä Elgarin ”Vesperklänge -teoksesta
(”Vespersointeja”) tarkoittaa tätä nimenomaista teosta.
Vaikka Felix Mendelssohn-Bartholdyn merkittävimmät urkuteokset ovat 6
sonaattia uruille, hän sävelsi useita pikkukappaleita kuten tämän
viehättävän Andantensa D-duuri vuonna 1844. Sävellys koostuu 4
lyyrisestä muunnelmasta. Teoksen lopussa kuullaan sävellyksen teema
vielä toistamiseen.
Oskar Merikannon Rukous on ilmeisesti sävelletty 1920-luvun alussa.
Mielenkiintoista on se, että säveltäjä on kirjoittanut tämän
kansanomaisen pienoiskuvansa sävellajeista ei siihen kaikkein
yksinkertaisimpaan, Ges-duuriin. Merikannon tiedetään soittaneen tätä
sävellystä jäähyväiskiertueellaan vuonna 1923, jolloin hän oli jo
vakavasti sairaana.
Myös Merikanto oli taitava improvisoija. Improvisaatio on musiikkia,
joka syntyy tässä ja nyt. Omistan tämän improvisaationi Oskar Merikannon
muistolle.
Ranskalainen Louis Vierne oli lähestulkoon Merikannon aikalainen. Tosin
ohjelmistoluettelosta päätellen he eivät koskaan tavanneet, koska yhtään
Viernen sävellystä ei kuulunut Merikannon ohjelmistoon. Vain pari vuotta
Merikannon kuoleman jälkeen Vierne sävelsi 24 fantasiakappaletta, josta
tänä iltana kuullaan kirpeä ja seesteinen Andantino sekä oikukas mutta
varsin hillitty Kapriisi.
Oskar Merikanto soitti tammikuussa 1914 tämän kauniin Adagion (2.osa)
ranskalaisen Charles-Marie Widorin urkusinfoniasta n:o 6 g-molli. Widor
oli merkittävä erityisesti ranskalaisen urkusinfonian kehittäjänä ja
säveltäjänä. Hän toimi urkurina Pariisin St Sulpice-kirkossa.
Myös Johann Sebastian Bachin musiikkia Merikanto esitti säännöllisesti.
Bachin mielenpainuvimpiin teoksiin kuuluva Fantasia g-molli päättää
Parikkalan kirkon urkujen 100-vuotiskonsertin. Tämä teos on saattanut
kuulua Merikannon ohjelmistoon, sillä Merikannon ohjelmistossa on ollut
eräs Bachin fantasia.
Tuomas Pyrhönen
|
|

TE DEUM - Peteris Vasks Organ Works Uusi levy
ilmestynyt!
--
Osta levyt verkkokaupasta:

--

-- ©Tuomas Pyrhönen all rights reserved
tuomas
 tuomaspyrhonen.net |